Johanna Karimäen puhe Vihreässä Vapussa 1.5.2008

Kirjoittanut Administrator

04.05.2008 11:19

Vihreä Vappu Veinin myllyllä Vantaan Tikkurilassa 1.5 -kansanedustaja Johanna Karimäki Tervehdys kaikille, on hienoa olla täällä Vantaalla kevään juhlassa, riemullista vappua itse kullekin. Aloitin aamuni juomalla maljan Vantaalle, virkistävää ja hyvää Vantaanjoen vettä. Vantaalle on aina mukava tulla, täällä on ihania aurinkoisia ihmisiä ja täällä on myös draivia, paljon lapsia ja pienyrittäjiä. Vantaalla on yhteisöllisiä palvelutiloja, kuten Kartanonkosken Nappula, jossa vihreiden puoluevaltuuskunta kokoontui helmikuussa. Yksi tärkeimpiä eduskunnan budjettikauden päätöksiä onkin ollut kehäradan rahoituksen varmistaminen, joka oli Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun edustajien sinnikkään työn takana. Marja-Vantaan tuleva uusi kaupunginosa on ekologisuudessaan ainoalaatuinen, tukeutuu raiteisiin ja polkupyöräilyyn. Talven jälkeen tämä valo ja paiste on ihanaa. Taakse jäänyt talvi oli erityisen musta, koska valaisevaa lunta oli niin vähän. Hallituspolitiikan oikeastaan suurin kysymys on nyt, kuinka tulemme onnistumaan ilmastonmuutoksen torjunnassa. Me vihreät teemme hallituksessa käsin työtä uusituvan energian edistämisen puolesta, saadaksemme niille syöttötariffit, teemme työtä energian säästön ja energiatehokkuuden eteen, kannatamme matalaenergiarakentamista ja ajamme ruuhkamaksujen käyttöönottoa. Autoverouudistus oli oikean suuntainen, mutta vielä riittämätön toimenpide. Pääasia kuitenkin on, että ensimmäistä kertaa autoilun verotus on päästöporrasteinen. Sosiaaliturvan uudistaminen on myös hallituskauden yksi tärkeistä tehtävistä. Sitä valmistelee SATA-komitea. Sosiaaliturvan uudistamisen tärkeimmät tavoitteet ovat riittävä perusturva sekä kannustava ja selkeä sosiaaliturva, jolloin luovutaan monimutkaisista prosesseista ja byrokratiasta. Kaikki tämä on saatava kestävällä rahoituksella. Uhkana meillä on ikärakenteen muutos ja työvoiman niukkuus. Meille rakkaat vanhukset on aina hoidettava hyvin. Järkevä ennaltaehkäisyyn tähtäävä politiikka siirtää hoidon tarvetta ja parantaa myös vanhusten elämänlaatua. Avainsana on omatoimisuus. Esimerkiksi vanhusten oma sporttikortti, joka on käytössä monessa kunnassa, on hieno oivallus. Ikärakenteen muutosta auttaa helpottamaan työperäinen maahanmuutto, mahdollisuus vaihtaa työtä ja alaa helposti ja joustavasti -tähän liittyy mm. aikuiskoulutus ja oppisopimuskoulutus. Työperäinen maahanmuutto edellyttää panostamista kotouttamiseen ja yhä suvaitsevaisempaan yhteiskuntaan. Sosiaalipolitiikan uudistamiseen liittyy olennaisesti työllisyyspolitiikan uudistaminen. Punainen lanka tässä on se, että kaikki työnteko olisi kannattavaa. Työttömän olisi kannattavaa ottaa vastaan pienikin osa-aikainen työ, josta saadut tienestit aina lisäävät toimeentuloa. Tämä on työttömälle myös väylä päästä kiinni työelämään. On lisäksi hyvä muistaa, että pienyrityksissä on valtava työllistämispotentiaali. Siksi pienyrittäjyyttä on tuettava, pienet nyrkkipajat tarvitsevat tuekseen kevyemmän lainsäädännön. Hallitusohjelmaan kirjattu tuki ensimmäisen työntekijän palkkaukseen on tärkeä asia. Työministerimme Cronberg on ottanut ajaakseen vajaakuntoisten työllistämisen. On tutkittu, että sellaisen työpaikan, jonne on palkattu vammainen, työilmapiiri paranee oleellisesti. Osa-aikatyökykyiset, jotka saavat osallisuudestaan hyvän mielen, hyvää oloa ja lisätienestejä, voivat antaa oman panoksensa työelämässä. Tähän liittyy myös se tärkeä oivallus, ettemme tarvitse jäykkää raja-aitaa: työtön tai työntekijä. Voimme kaikki eri asteisesti omien kykyjemme mukaan osallistua työntekoon ja ne, joille se on ylitsepääsemätöntä, niin heistä kaikista, kaikkein heikoimmista huolehditaan. Nuorissa on tulevaisuus, heille pitää antaa hyvät mahdollisuuden päästä elämään kiinni. Jotkut tarvitsevat tähän enemmän tukea kuin toiset, mutta yhtään nuorta meillä ei ole varaa menettää. Yksi mieleenpainuvimmista tilaisuuksista, johon tänä keväänä osallistuin, oli nuorten työpajaseminaari. Etsivällä nuorisotyöllä haetaan niitä lapsia ja nuoria, jotka ovat kateissa, eivät ole työssä eivätkä opiskele. Työpaja on paikka, jossa nuoren tarpeita kuunnellaan, tartutaan päihde- ja mielenterveysongelmiin. Kun pohja on riittävän vahva, etsitään nuorelle sopiva koulutuspaikka. Usein oppisopimuskoulutus on hyvä vaihtoehto. Nuori, joka on menettänyt toivonsa koulun tai ammattikoulun suhteen, on autettavissa, kun hänen tarpeitaan todella kuunnellaan. Polku voi olla hidas ja kivinen, mutta palkintona on päästä kiinni elämän syrjään ja valmistua johonkin mielekkääseen ammattiin. Jokaisella ihmisellä on vahvuuksia, jokainen on arvokas. Joku voi olla vähän hitaampi oppija kuin muut. Niin kiire ei pidä olla, että jotkut pudotetaan kelkasta. Tämä tarkoittaa parempaa resursointia erityisopetukseen, kouluterveydenhuoltoon ja koulukuraattoreihin. Erittäin tärkeää olisi saada enemmän vaihtoehtoisia oppiaineita kouluun. Tarvitaan lisää luovuutta, liikuntaa, taidetta ja käsitöitä. Vaikka olemme oppimisessa Pisa-tutkimuksessa maailman kärjessä, niin kouluviihtyvyydessä olemme häntäpäässä. Lisäksi merkille pantavaa on se, että kaikista EU-maista Suomessa on kaikkein vähiten liikuntatunteja opetussuunnitelmassa. Haluan myös korostaa sitä, että lasten liikuntaan olisi saatava leikkisyys ja ilo jatkuvan kilpailun ja suorittamisen sijaan. Meiltä kaikilta ei luonnistu samalla tavalla kilpailu, erilaisuus ja monimuotoisuus on huomioitava. Yhteiskunnassa olisi kaikin puolin panostettava enemmän lapsiin ja nuoriin. Laman seurauksena leikattiin lapsiperheiden etuuksia ja lapsia auttavia palveluja vähennettiin, eikä tähän ole tullut muutosta kasvuvuosien Suomessa. Luulen, että tässä suorittamispaineiden oravanpyörässä meistä itse kukin kaipaa uutta yhteisöllisyyttä: kokoontumistiloja, nuorisotiloja, perhekeskuksia, pysyvyyttä juurettomuuden sijaan, välittämisen ilmapiiriä. Näin vapun kunniaksi on vanhan teekkariperinteen mukaan tapana pitää puhe naiselle. Naiset pitävät vahvasti tätä yhteiskuntaa pystyssä, pohjoismainen hyvinvointi perustuu tasa-arvoiseen työelämään. Meillä on kuitenkin tekemistä siinä, että työelämän tasa-arvo aidosti toteutuu, sillä naisen euro on vain 80 senttiä ja maahanmuuttajanaisen sitäkin vähemmän. Aimo annos naisenergiaa jylläsi viime syksynä, kun Tehyn kävi työtaisteluun. Siinä päästiin onneksi tyydyttävään ratkaisuun, mutta palkkauksen lisäksi on syytä korjata muita hoitoalaan liittyviä epäkohtia. Työn raskaus on seurausta tekijöiden puutteesta ja jatkuva pätkätyökierre saa työntekijän tuntemaan, ettei hänen panostaan arvosteta. On erittäin lyhytnäköistä käyttää määräaikaisia työsuhteita, joista seuraa työntekijälle epävarmuutta. Hoitoalan lisäksi tärkeitä ovat myös sosiaaliala, siivousala ja moni muu naisvaltainen, fyysisesti raskas työ. Tasa-arvoinen työelämä ja talouden kiihtyvät kasvuvaateet näkyvät myös perheiden vapaa-ajassa. Olisi aika ottaa käyttöön Soininvaaralainen aikapolitiikka, enemmän aikaa, vähemmän roinaa. Työelämään kaivataan tänä päivänä inhimillisyyttä ja joustoa. Jos työntekijä saa enemmän aikaa itselleen, perheelleen, ystävilleen ja harrastuksilleen, hän toimii työssäänkin tehokkaammin ja virkeämpänä. Työn ja vapaa-ajan ero on sitä paitsi hämärtynyt. Olemme tavallaan jatkuvassa työvalmiustilassa: kannettavat tietokoneet mukana, kännykät päällä, jolloin tarve päästä aidosti vapaalle korostuu. Lopuksi haluan mainita pari tämän hallituskauden hyvää päätöstä. Minimivanhempainraha on nostettu samansuuruiseksi työttömyyskorvauksen kanssa, mikä merkitsee paljon nuorille vanhemmille, kuten opiskeleville perheille. Toinen tärkeä seikka on apurahansaajien, tukijoiden ja taitelijoiden sosiaaliturva. Se on nyt hoidettu kuntoon, työministeriön uusi ohjeistus takaa apurahansaajien työttömyysturvan ennen kuin lainsäädäntötyö saadaan kaikilta osin valmiiksi. Jatkossa omassa työssään työllistyminen ei ole niin turvatonta kuin mitä se on tähän asti ollut. Hyvää on myös opintotukeen saatu 15 % korotus. Päivähoitomaksu-uudistuksessa on oikean suuntaista se, että kaikkein vähävaraisimpien osalta maksut alenevat. Eniten hyötyvät kaikkein vähävaraisimmat perheet, monilapsiset perheet ja yksinhuoltajaperheet. Köyhien perheiden näkökulmasta tärkein päätös oli päivähoidon maksuttomuuden säilyminen. Toisaalta on vaikea hyväksyä sitä, että osa keskituloisista saa kovin suurelta tuntuvia korotuksia. Tässä on korjaamisen paikka hallitukselle. Sosiaaliturvan uudistamisessa pitää ottaa huomioon se, että lapsiperheiden etuudet ovat jääneet jälkeen. Monessa ympäristön tilaa parantavassa asiassa olemme vasta hyvässä alussa ja kaikissa sosiaalipolitiikkaa uudistavissa hankkeissa on pidettävä mielessä vaikutukset lapsiin ja nuoriin, vaikutukset vähäosaisimpiin ja huono-onnisimpiin. Kovin on haastava ja kivinen hallitustaipaleemme, mutta iloitsen siitä, että meillä on aidosti mahdollisuus vaikuttaa. Ja nyt kun eduskunta päätyi poistamaan kieltolaput viinapulloista, niin on hyvä muistaa vanha japanilainen sananlasku: ei sakea mahan täydeltä. Näihin sanoihin lopetan ja toivotan iloista vappua kaikille!